Satoa messuilta

Pitkäviikonloppu tuli vietettyä iloisissa merkeissä Tampereen kädentaitomessuilla. Päivystin tiiviisti osastollamme, mutta joitakin pikakierroksia ehti aina välillä juosta. Kotimatkalla minulle esitettiin tuttu* kysymys "mikä on ollut kivointa?" Vastasin empimättä, että hauskat ihmiset!

Kotoliving-lehteen ehdin jo tutustua ennen messuja ja ihastuin kovasti. Messuilla tilasin sen kotiin. Koin suuren pettymyksen, kun 101 ideaa lopetti, mutta onneksi tilalle on nyt tullut uusi ja erilaisempi. Tällä hetkellä suosikkejani ovat juuri tuollaiset pienet neuletyöt, joita tämä lehti tarjoaa. Toki niitä löytäisi netistä vaikka kuinka, mutta jokin on nyt alkanut paperissa vetämään puoleensa.

Nettineulojalle on eksoottista tarttua lehteen. Ihastua malliin. Ostaa sopiva lanka, kaivaa esiin puikot. Ja alkaa tikuttelemaan. Ilman, että konetta on avattukaan. En muista, koska näin olisi tapahtunut. 

Tuubit ja kaulurit ovat juurikin sopivia. Valmistuu hetkessä. Malli Kotoliving-lehdestä. Lanka Debbie Blissin Palma söpöstä Kerä-kaupasta. Puikot 10 mm. 

Naapurikojussamme oli viehättävä Korumetsä. Sain sieltä valita tuurauspalkaksi käsintehdyn korun. Korut ovat askartelumassaa, joihin on painettu pitsi- tai kasvikuvioita. Olen nyt niin ihastuksissa omaan koruuni, että olen pitänyt sitä päivittäin.
Korumetsällä on myös verkkokauppa.  Jotenkin hämärästi muistaisin jossain näitä nähneeni aiemminkin.

Noroa pitää tietysti aina olla kaapissa varalta ja lähes aina tapahtumista tarttuukin kiva rulla mukaan. Näistä suunnittelen säärystimiä. Tämä Tityyltä. edit. rulla korkattu jo.

Washi-teipit ovat minulle uusi tuttavuus. Toki olen niitä(kin) netissä nähnyt, mutta on jäänyt kokeilematta. Ainakin teippaan lapsen piirroksia seinään. Ja joulupaketteihin tietysti. Puhelin.

Tämä kissa aiheinen kassi on söpöltä virkkaajapojalta. Hänellä ei taida olla verkkosivuja tai ainakaan en löytänyt. Mikähän siinä on, että mies virkkaaja tai neuloja on jotenkin niin ihmeellinen näky. Sitä voisi jäädä vain tuijottelemaan.

Kuulin messuilla yhden tarinan äidiltä, jonka 30-vuotias poika parhaillaan opetteli neulomaan. Hän oli tehnyt metrin pituisen mallitilkun, jossa harjoitteli kavennukset ja tasaisen jäljen! 

Sain kerran loistavan idean, että opetan Mr Succaplokin neulomaan. Ei siitä tullut mitään. Minua nauratti niin, että vatsaan sattui. Tönköt puuseppäsormet eivät oikein taipuneet. Ja suostui neulomaan vain noroa tai vuulmaissia. 

Mistä huokaus kumpuaa

Siinä käy niin, että väsymys alkaa tuntua soluissa. Sohva ja sänky tuntuvat parhailta. Ulkoilu vähenee, ellei jopa lopu. Pulla on suorastaan pakko. Ja sitten on se ontto huokaus, joka lopulta paljastaa. 

Tuttu kaveri on taas täällä. Stressi. Kuinka helppoa onkaan antautua vietäväksi. Tarttua väsymykseen ja uhrautua sohvalle. Seurata huokauksia.

Sohva tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Eikä ole ollenkaan tapaistani olla vahva ja viisas, ja ryhtyä taistoon sellaista vastaan. Toimia ennen kuin se veisi mukanaan. Miten se edes tehdään? En tiennyt, vaikka olen lukenut varmasti tuhat ja sata naistenlehteä aiheesta plus kirjat päälle. Ei sellaista sitten muista, kun olisi oikea hetki.

Jostain sain kirkkaan ajatuksen. Aivan kuin olisin sen ihan itse keksinyt ja kukaan muu ei. Lähde lenkille. Jäljelle jäi vain joka toinen huokaus.

päiväkahviseuralaiset

Olen saanut kahdelta bloggaajalta tunnustuksen. Kiitos valtavasti! Lämmittää mieltä, kun kuulee, että joku näistä pienistä kirjoituksistani tykkää. 

Ensimmäisestä lappusesta on jo aikaa, sain sen Kottbyltä. Ja toisen sain Annalta. Lappuset ovat kiertäneet blogeja jo niin ahkerasti, etten niitä varsinaisesti jaa eteenpäin. Mutta listaan kuitenkin uusimpia suosikkejani.

Käyn parhaillaan yhtä verkkokirjoittamisen kurssia, ja yksi tehtävä liittyy oman verkkohistorian esittelyyn. Pohdin siinä omaa blogihistoriaani. Tehtävä olikin mukava pyrähdys menneisiin. Aivan valtava kehitys on tapahtunut vuoden 2006 jälkeen, jolloin aloitin ihan ensimmäisen blogini. Eka blogini katosi jonnekin bitteihin ja avaruuksiin. Toinen blogini on siellä edelleen olemassa. Parasta kuitenkin on, että vielä kuuden vuoden bloggailujen jälkeen todella moni blogi on yhä olemassa. Ja vähintään yhtä parasta on, että blogini kautta mieheni yritys sai alkunsa.

Nykyään lukulistallani on n. 100 blogia. Aika moni klikkautuu auki facebookin kautta, mutta yhä jumittelen vanhanaikaisesti blogilistalla. Jonain päivänä asennan listan sivupalkkiin. Keräilen ahkerasti uusia blogeja, ja varsin erilaisten teemojen alta. Tässä muutama tuore ja hyvä päiväkahviseuralainen siis:


Vastaisku ankeudelle
Elämäniloa ja pohdittavaa. Luin sen melkein yhdeltä istumalta. No, monta iltaa meni, koska historia on pitkä.

Kaikki mitä rakastin
Kaikkihan tätä lukevat. Kaunista Turkua ja elämässä eksymistä.

Kahden suora
Hauska. Osuvia löytöjä arjesta.

Kuplii
Tämäkin hauska. Täälläkin osuvia löytöjä arjesta. Itseironiaa parhaimmillaan.

Eilen tein
Bongattu Titityyn kautta. Tuoreita käsitöitä ja paljon DIY-ohjeita.

Hidasta elämää
70 000 suomalaista lukee tätä viikottain! Suosittelen.

Intoa sielulle

Innostuminen. Se on parasta mitä tiedän.
Vaikka se vie mukanaan ja keskittyminen ihan tavallisiin arkipäivän asioihin, vaikkapa jossain järjellisessä aikataulussa pysymiseen, on hyvin hankalaa.
Olen innostuvaa tyyppiä, jolloin into tarttuu voimalla ja haluan kaikkitännehetipaikalla. Mikään maltti ja kärsivällisyys eivät ole minun lajejani.

Niinpä, nyt ollaan sitten tuon loistavan kirjan mehuissa. KMJ-ruokavalio! 

Voiii eiii, joku kiljuu. Ei taas joku tämnen. Mutta, haa! Käytä maalaisjärkeä, on nimensä mukaisesti järkevä. Perustuu enemmän ruokakauppavalintoihin, kuin hydraatteihin, oksidantteihin tai omegoihin. 

Niinpä innostuin sitten tuosta kirjasta ja perusruoasta. 

Kaikilla, siis ihan varmasti ihan kaikilla, on ruoka-asiat kunnossa. Hyvää ruokaa kulhossa joka päivä. Mutta, meillä se on usein tuskien vääntöä, kun ei millään keksi. Koko perhe on kyllästynyt kalakastikkeeseen ja nakkikeittoon. Ja, kun niiden syömistä aina vaan jatketaan, niin tuntuu, ettei niistä saa mitään energiaa. Sielu ei täyty. 

Meillä on ollut vaikka minkälaisia projekteja asian suhteen. Keksitään kaksi uutta lajia viikossa-projekti loppui siihen, kun meni kauppaan, eikä ollut keksinyt uutta lajia. Koko viikon suunnitelma-projekti taas loppui syystä tietämättömästä jo toisella viikolla. Kerran kokeileimme, että mitään tuttua ja samaa ei saa laittaa, ja söimmeköhän sillä viikolla sitten mitään? 

Oli siis jo aikakin innostua. Kirja ei sinällään tarjoa mitään mahtavia lapsiperheen ateriavaihtoehtoja. Vaan hienointa tässä on nyt se, että olen innostunut! Haluan nähdä vaivan ja tuntea maut sekä energian sielussa asti. 
Tänään kaupasta tullaan aivan uuden saaliin kera. 

Toinen innokas juttu tiedotetaan seuraavasti: 

Lokakuussa syntyy blogimaailmaan uusi jännittävä Inspiration-konsepti, johon blogini on kutsuttu mukaan!

Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita.

Blogissani tulee lähiaikoina näkymään TNS Gallupin toteutama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up -kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia.