Syksy on jo täällä. Kaikilla aisteilla. Se tunkeutuu soluihin ja virtaa kaivattuna energiana. Haluan imeä itseeni kaiken, jokaisen päivän jokaisen hetken. Tämä syksy on erilaisempi, kuin viime vuotinen tai sitä edellinen. Vaikka katse on yhä tarkasti lapsen liikkeissä, niin näen jo muutakin. Nyt huomaan yksittäiset putoavat punaiset lehdet. Kuulen tuulen ja sateen. Haistan kirpakan ilman ja lannan lämmön.
Syksyn energia tuntuu erilaiselta kuin vaikkapa kevään. Keväällä keskittyy odotukseen, eikä malttaisi. Kaipaa niin paljon vihreää. Syksyn energiassa on rauha, haluaisi pysyä iäisyyden siinä. Ei odota seuraavaa, kaikki on ihanasti.
Syksyn maut ovat aitoja ja runsaitakin. Laitoin juureslaatikkoon pari isoa perunaa, muutaman porkkanan, pienen paikallisen kesäkurpitsan, sipulin, palan lanttua. Päälle kolmen juuston ruokakerma ja yksi tavallinen ruokakerma. Yrttejä, suolaa. Uuniin reilu tunniksi.











