Lampaanvillaa!

On tässä kesän aikana saatu jo valmiiksikin asti neulomisia. Kuvien lupiineista voi päätellä, että kuvat ovat muutaman viikon takaisia. Tyttärestä voi päätellä, että hän on kohta kolme.

Mutta valmis neule siis pääasia. Ihanaista pehmeää Hienoa. Pakkohan sitä oli neuleeksi kokeilla, ja koska se oli niin kivaa iholla, niin omakin pääsi puikoille.

Malli: sekoitus monista (dropsia yms.)
Lanka: Hieno
Puikot: 3,5 mm
napit: kookosnappeja

Uutta ja mullistavaa neulomisessani on, että olen irtaantunut alpakasta ja näköjään siirtynyt lampaanvillaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin sen suosio olisikin kuin olisi kasvamassa. Jee!
Tarjonta ainakin lisääntyy kokoajan ja vähemmän villaa päätyy poltettavaksi.

leluja ja leikkejä

Toisinaan iltaisin, kun uni ei saavu, pohdin kummallisia asioita. Niinkuin vaikka eilen mietein suruissani, että mitä lastenkalusteita nykytuotannosta on jäljellä 30-vuoden kuluttua. Mitä jää perinnöksi niistä ikealaisista ja hellokityistä. Poden myös jonkinlaista lelukriisiä. Seulasta ei tahdo mennä mitään läpi, enkä oikein edes tiedä millä 2-vuotiaat yleensä leikkii. 

Tänään kuitenkin onnisti. Kerttu sai nukenvaunut. Oih! kiljaisi äitinsä. 50-luvulta, puuta, kumia ja metallia.  50-vuotiaat vaunut ja hyvin kulkevat. 

Legot ovat peräisin omasta lapsuudestani. Kerttu rakentaa hiirenkoloja ja laittaa ukkeleita nukkumaan. En edes tiedä mikä näissä on ikäsuositus, tuskin ainakaan kaksi.

Joskus mainitsinkin lapsemme lukuinnokkuudesta. Se vain kasvaa kokoajan. "Äiti pois, minä lukeen nyt!" Tämä on harrastus jota tuen kaikin keinoin. Luen, kun pyydetään, annan oman rauhan, kun pyydetään (tai käsketään).

Olen pitänyt lelumäärää aika pienenä. Säilön osan ja vaihtelen välillä. Top kolmeen kuuluu aina kuitenkin kirjat, legot ja vesivärit. Muut kiinnostaa joskus hetken. Siis lelut. Asia erikseen on kaikki äidin ja isin järkevät (=tärkeät). Mitä pienempiä, sen kiinnostavampia.
Ja en tiedä, mistä johtuu, mutta itselleni tulee hyvä mieli, kun näen, että lapsi keksii itse lelunsa ja leikkinsä.