Syksy tuoksuu ja maistuu

Syksy on jo täällä. Kaikilla aisteilla. Se tunkeutuu soluihin ja virtaa kaivattuna energiana. Haluan imeä itseeni kaiken, jokaisen päivän jokaisen hetken. Tämä syksy on erilaisempi, kuin viime vuotinen tai sitä edellinen. Vaikka katse on yhä tarkasti lapsen liikkeissä, niin näen jo muutakin. Nyt huomaan yksittäiset putoavat punaiset lehdet. Kuulen tuulen ja sateen. Haistan kirpakan ilman ja lannan lämmön. 

Syksyn energia tuntuu erilaiselta kuin vaikkapa kevään. Keväällä keskittyy odotukseen, eikä malttaisi. Kaipaa niin paljon vihreää. Syksyn energiassa on rauha, haluaisi pysyä iäisyyden siinä. Ei odota seuraavaa, kaikki on ihanasti.

Syksyn maut ovat aitoja ja runsaitakin. Laitoin juureslaatikkoon pari isoa perunaa, muutaman porkkanan, pienen paikallisen kesäkurpitsan, sipulin, palan lanttua. Päälle kolmen juuston ruokakerma ja yksi tavallinen ruokakerma. Yrttejä, suolaa. Uuniin reilu tunniksi.

joogaa ja villasukkia

Olen tässä opiskeluvuosina hämmästellyt kaikenlaisia asioita, joita nyky-yliopisto-opiskelijalle tarjotaan. Siis sellaisia etuja, jotka tuntuu ihan huipuilta tällaiselle jo työelämässä olleelle. Kuten esimerkiksi naurettavan pienet hammaslääkärimaksut, lounas hinnat, kaikki terapia ja opintopsykologipalvelut jne.

Alkusyksystä tutkin liikuntaesitettä, mielessä jokin kiva jooga tai pilates kurssi. Ja mitä löytyikään. Joogakurssi, jonka teemana oli tietoinen läsnäolo stressinhallinnassa. Sinne siis!

Eilen oli ensimmäinen tunti. Parasta mitä opin, oli se, että sen ei pidä tuntua mitenkään erityiseltä. Ei pidä tuntua hyvältä, rentouttavalta, eikä pahalta tai huonolta. Mutta se saa tuntua kaikelta tuolta. Odotukset pois ja tehdään nyt vain niitä harjoituksia, kävi käsky.

Olen ollut ennenkin jos jonkinlaisilla hikihathaetno-joogakursseilla ja aina kyllästynyt muutaman kerran jälkeen, koska olo ei ollutkaan ihanan rentoutunut ja vetreä, niin kuin moni joogaaja on sanonut. Olen sitten ajatellut, että jooga ei sopinutkaan minulle. Ei helpottanut kireys niskassa, ja stressikin on.

Mutta nyt siis ei odoteta mitään, tehdään vain. Ja saa pitää villasukkiakin!