Joulutunnelmissa

Aika monena jouluna olen kaiken antanut vain tulla itsekseen. Hädintuskin pysynyt päivissä mukana ja siinä se joulu on lipunut ohitse. Vaikka kuitenkin tykkään joulusta ja kaikesta siitä. 

Tänä vuonna päätin olla toisin. 

Teen pieniä ja osallistun kylän touhuihin.

Paperitähtiä tekemällä aloitin. Ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka. Tämän löysin pinterestin kautta täältä.

Käytin paperina tapettia, jossa sattui olemaan sopivasti jouluiset värit. Liimapyssy on aika ehdoton, mutta voisi se sujua sutimallakin. Liimapyssyinvestointi kannattaa vaikka liimaisi vain kerran vuodessa. Omani on ihan halpis biltema, ja hyvin sillä vetelee.

Huomasin omistavani vain kaksi piparkakkumuottia. Possun ja ukon. Olin hiukan ihmeissäni. Onko meillä siis syöty vain possuja ja ukkoja edellisinä jouluina. En edes muista. Hyvä syy siis keskittyä tähän joulunodotukseen. Painaa mieleen taikinanmaku ja liimatöhnän tuntu sormissa.

Intoa sielulle

Innostuminen. Se on parasta mitä tiedän.
Vaikka se vie mukanaan ja keskittyminen ihan tavallisiin arkipäivän asioihin, vaikkapa jossain järjellisessä aikataulussa pysymiseen, on hyvin hankalaa.
Olen innostuvaa tyyppiä, jolloin into tarttuu voimalla ja haluan kaikkitännehetipaikalla. Mikään maltti ja kärsivällisyys eivät ole minun lajejani.

Niinpä, nyt ollaan sitten tuon loistavan kirjan mehuissa. KMJ-ruokavalio! 

Voiii eiii, joku kiljuu. Ei taas joku tämnen. Mutta, haa! Käytä maalaisjärkeä, on nimensä mukaisesti järkevä. Perustuu enemmän ruokakauppavalintoihin, kuin hydraatteihin, oksidantteihin tai omegoihin. 

Niinpä innostuin sitten tuosta kirjasta ja perusruoasta. 

Kaikilla, siis ihan varmasti ihan kaikilla, on ruoka-asiat kunnossa. Hyvää ruokaa kulhossa joka päivä. Mutta, meillä se on usein tuskien vääntöä, kun ei millään keksi. Koko perhe on kyllästynyt kalakastikkeeseen ja nakkikeittoon. Ja, kun niiden syömistä aina vaan jatketaan, niin tuntuu, ettei niistä saa mitään energiaa. Sielu ei täyty. 

Meillä on ollut vaikka minkälaisia projekteja asian suhteen. Keksitään kaksi uutta lajia viikossa-projekti loppui siihen, kun meni kauppaan, eikä ollut keksinyt uutta lajia. Koko viikon suunnitelma-projekti taas loppui syystä tietämättömästä jo toisella viikolla. Kerran kokeileimme, että mitään tuttua ja samaa ei saa laittaa, ja söimmeköhän sillä viikolla sitten mitään? 

Oli siis jo aikakin innostua. Kirja ei sinällään tarjoa mitään mahtavia lapsiperheen ateriavaihtoehtoja. Vaan hienointa tässä on nyt se, että olen innostunut! Haluan nähdä vaivan ja tuntea maut sekä energian sielussa asti. 
Tänään kaupasta tullaan aivan uuden saaliin kera. 

Toinen innokas juttu tiedotetaan seuraavasti: 

Lokakuussa syntyy blogimaailmaan uusi jännittävä Inspiration-konsepti, johon blogini on kutsuttu mukaan!

Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita.

Blogissani tulee lähiaikoina näkymään TNS Gallupin toteutama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up -kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia. 

kevein askelin..

Varsinainen kesän jälkeinen arki alkaa minulla vasta maanantaina. Silloin suuntaan jälleen jatkamaan opintoja. Nyt kuitenkin kohteena on jotain uutta ja todella innostavaa. Heitin vanhat ajatukset romukoppaan ja lähdin kohti uutta mieltä. Hullua ja jännittävää.

Lempilaukkuuni pakkaan tärkeimmät. Läppäriä laahaan jossain nolossa kangaspussukassa. 

Uusi muistikirja on ehdoton. Tämä löytyi Akateemisesta. Kangaspäällysteet vetoavat minuun ja tämä ohitti moleskinet helpolla. Nyt opettelen uutta käytäntöä ja todella kannan muistikirjaa koko ajan mukanani. En enää hylkää sitä muutaman raapustuksen jälkeen. Tärkeä työväline siis. 

Penaali on tietysti yhtä tärkeä. Tosin sen kanssa olen ollut ihan hunningolla. Ei lyijyä, ei kumia, ei viivotinta. Jotain tylsiä vanhoja lyijäreitä ja suttaavia kuulakärkikyniä. Päivitän myös sen sisällön ensiviikolla. Liskot ovat suosikkini tällä hetkellä. Vaihtureita löytyy, jos kyllästyy.

Nyt parasta on tietysti mielenkiintoiset ja kiinnostavat ja inspiroivat kirjat! Jei!

Ilman puhelinta ei pärjää enää kukaan. Omani on toiminut jo kolme vuotta, ja sillä mennään jatkossakin. Yksi kolhu on tullut ja on hassua, miten sormi aina hakee sen kohdan. Ikäänkuin jokin tarttumakohta tarvittaisiin, muutoin niin sileään versioon.

Tällä viikolla

- on nostettu (hyvin pikkuruiset) sipulit kuivumaan
- laskettu päiviä siihen, että kesätyö päättyisi
-pohdittu taas tulevaisuuden työtä
-todettu, että huono työilmapiiri on vienyt taas voimat
-suunniteltu viimeisiä opintokursseja
-tehty häpeällistä syntiä ja ostettu kaksi kerää puroa
-kerätty rohkeutta maistaa persikoita

aarteita

Olen löytänyt kaksi aarretta. 

Kullankeltaiset ilahduttavat suuresti vastaan tullessaan. Enkä oikeastaan tiedä miksi. En ole mikään sienestäjä ja näidenkin kohdalla jouduin miettimään, että onkohan ne niitä. En ole juurikaan niistä mitään laittanut, enkä ole ollenkaan varma, että tulisi hyvää. 

Onko se sitten kansalaisperinne, että niiden näkeminen ilahduttaa. Suuria onnistumisen tunteita koin myös pakastaessani tuota puolen desin saalistani. Nyt aarteita on omassa pakastimessani. Mikäs sen mukavampaa.

Toinen aarre ilahduttaa vielä enemmän.

Jokainen neuloja tietää, mikä tunne syntyy, kun täydelliseen malliin löytyy täydellisen sopiva lanka.
Enkä kyllä tajua, miksi en ole aiemmin tutustunut suomenlampaan villaan. Olen ihastunut suuresti sen raakaan tuntumaan ja aitoon tuoksuun. Pohjolan fiilis näkyy valmiissa pinnassa ja harmaiden sävyt houkuttelevat.

Sen voi jo haistaa

Kesä on toki mukavaa ja helppoa aikaa, en minä sitä kiellä. Mutta syksyssä on enemmän taikaa. Värit, kirpeys ja luonnon antimet vetoavat. Jokin jännittävä ja uusi väreilee ilmassa. Inspiraatiokin elää voimakkaimmin. 

Tänä kesänä en ollut ehtinyt antaa vielä syksylle ajatusta, kun se äkkiä arvaamatta tulvahti monin aistein mieleeni. Näin houkuttelevan värisiä lankoja paikallisessa liikkeessä. Vatsaa kouraisi, kun ajattelin, että kohta nuo värit ovat täällä.

Perjantai aamulla aikaisin syksy oli jo ilmassakin. Puen jo villatakin ylle.

leluja ja leikkejä

Toisinaan iltaisin, kun uni ei saavu, pohdin kummallisia asioita. Niinkuin vaikka eilen mietein suruissani, että mitä lastenkalusteita nykytuotannosta on jäljellä 30-vuoden kuluttua. Mitä jää perinnöksi niistä ikealaisista ja hellokityistä. Poden myös jonkinlaista lelukriisiä. Seulasta ei tahdo mennä mitään läpi, enkä oikein edes tiedä millä 2-vuotiaat yleensä leikkii. 

Tänään kuitenkin onnisti. Kerttu sai nukenvaunut. Oih! kiljaisi äitinsä. 50-luvulta, puuta, kumia ja metallia.  50-vuotiaat vaunut ja hyvin kulkevat. 

Legot ovat peräisin omasta lapsuudestani. Kerttu rakentaa hiirenkoloja ja laittaa ukkeleita nukkumaan. En edes tiedä mikä näissä on ikäsuositus, tuskin ainakaan kaksi.

Joskus mainitsinkin lapsemme lukuinnokkuudesta. Se vain kasvaa kokoajan. "Äiti pois, minä lukeen nyt!" Tämä on harrastus jota tuen kaikin keinoin. Luen, kun pyydetään, annan oman rauhan, kun pyydetään (tai käsketään).

Olen pitänyt lelumäärää aika pienenä. Säilön osan ja vaihtelen välillä. Top kolmeen kuuluu aina kuitenkin kirjat, legot ja vesivärit. Muut kiinnostaa joskus hetken. Siis lelut. Asia erikseen on kaikki äidin ja isin järkevät (=tärkeät). Mitä pienempiä, sen kiinnostavampia.
Ja en tiedä, mistä johtuu, mutta itselleni tulee hyvä mieli, kun näen, että lapsi keksii itse lelunsa ja leikkinsä.

pieniä neuleita

Tämä viikko on ollut pitkä, eikä suinkaan kepeä. Yksi meistä on sairas ja poissa kotoa. Huoneet kaikuu tyhjyyttä ja aika madaltaa. Onneksi on neulominen, siihen on helppo tukeutua. Kiitos hänelle, joka sen loi. 

Lapselle Thorpe. Kirjailin siihen pöllön(siis oikeasti etupuolelle). Pöllöt ovat hänen(kin) suosikkeja. 

Tämän neulelehden kuvat ovat ihastuttavia ja lastenneulemallit syötäviä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistuneita, vaikka lanka voisi olla jotain muutakin. 

Itselle tein Smooth edgen. Ja tykkään kyllä valtavasti. Lanka on omasta varastosta ja totuuden nimissä, kuuluu erittäin hyvin säilöttyihin ihka ensimmäisiin nettitilauksiini vuodelta 2006. Rowanspun Arania, jo lopetettua. Vuosikertalankaa siis. 

Ensimmäisen päivän kivat

Tänään siivotaan kaikki punainen pois ja toivotetaan valo ja vihreä sisään. Halutaan tehdä hieman toisin, uudella tavalla. Uskotaan, että niin on hyvä aloittaa uusi vuosi.

Ensimmäinen smoothie sisälsi banaania, maustamatonta jugurttia ja ananasmehua. Raikasta ja virkistävää. Juuri sitä, mitä tänään kaipasi.

Lapsi pitää lukemisesta. Lukee jakuvasti. Iltaisin ainakin tunnin ennen kuin nukahtaa. Vuosi lopetettiin yhteisillä lukumaratooneilla. Asuimme koko perhe vuoden viimeisen viikon sohvalla ja luimme kukin omiamme. 

3 + 1 lupausta

Uusi vuosi vihertää jo. Tapani mukaan lupaan asioita. Jostain syystä olisin keksinyt kokonaisen listan kivoja luvattavia asioita, mutta tyydyin aluksi kolmeen johon lisäsin vielä yhden. 

1. Opettelen ulkoilemaan pimeässä.

Pimeä on luultavasti vain tekosyy vähäiseen ulkoiluhaluttomuuteeni. Huolestuttavaa kuitenkin on,       miten tämä vähäinen ulkoilu alkaa näkyä ja tuntua olemuksessa. Aion tarttua tähän syyhyn tehokeinoin, joista tehokkaimmaksi keksin lahjonnan. Inhimillisyys ennenkaikkea!

2. Aloitan taas aktiivisen smoothie-juomien teon.

Tämä hiipui jossain vaiheessa pois, eikä ole palautunut. Nyt haluan taas hedelmiä ja vitamiineja.

3. Puolitan kahvikupit.

On alkanut tökkiä se, että kahvia ei oikeastaan tule enää nautittua. Kahvista on tullut tarve, eikä se aina edes maistu. Aluksi kupposet puolikkaiksi. 

Viime viikot ja tulevat kolme kuluvat kandin tutkielmaa tehdessä. Kivaa on ollut oikeassa arkistossa, saan tutkia vanhoja valokuvia ja tehdä kirjoitustyötä kotona.

Uuteen kalenteriin valitsin taas kuvan Toastin jostain vanhasta kuvastosta. Kuva kertoo siitä, kun tänä vuonna asiat menevät omiin lokeroihinsa nätteihin riveihin. Sisäkannessa piilee aarrekartta tulevalle vuodelle.

Lupaus 4.
Herättelen tämän blogin henkiin. Koska haluan.