Juoksua ja porkkanoita

Vaikka kestätyö ei ollutkaan mitä mukavinta, niin parasta ehdottomasti oli kaupan päälle saatu hyvä kunto. Ylimääräiset karisivat huomaamatta. Niinpä. Miten voi olla, ettei huomaakaan?
Niin kuitenkin kävi. Oli aikamoista hikijumppaa se työ välillä. Aamuherätys klo 5.10 taas aiheutti sen, että tv + iltakarkit jäivät pois. Jotain hyvääkin siis.

Tuloksena on nyt löysiä farkkuja ja reipas kunto. Siitä on siis tietysti hyvä pitää kiinni. Niinpä eilen suuntasin juoksukenkäkaupoille. Palkaksi ja porkkanaksi.

Ensimmäinen harjoitus takana ja mahtavalta tuntui. Mitenkä sitä nyt malttaisi pitää välipäiviä?

Ja porkkanoista puheenollen. Korjasin eilen juhlallisesti oman ensimmäisen satoni talteen. Sitä ei millään voi käsittää, miten niin pienestä yksittäisestä siemenestä voi kasvaa jotain näin maukasta. Ja sitäkään ei käsitä, että osasin. Taidetaan nauttia raakana koko sato.

Puutarhassani on kukkia

Sillä aikaa, kun itse lepäilin ja huilailin, kävi puutarhakeiju istuttamassa kauniita. Suunnitteli ja istutti. 

En muista ikinä ennen käyneeni syksyllä puutarhakaupoissa, keväisin kylläkin. Mutta, olisi kannattanut, syksyllähän siellä on aivan mahtavat värit! Ja tuhannesti kauniimmat kukat! 

Siellä ne nyt ovat söpönä pienenä penkkinä. En oikein ymmärrä niistä mitään, mutta lupaan tutustua niihin. Olen käynyt katsomassa ja miettinyt, että mitäs niille nyt sitten. On juuri satanutkin. Huomaan ne kyllä aina ohi kulkiessa ja ihastelen värejä. Voikaa hyvin, mietin.