Arki on kulkenut omassa rytmissään tuttuun tapaansa. Olen kuluttanut parhaani mukaan tuota sohvan nurkkaa. Lukenut ja välillä neulonut. Käynyt luennoilla, leikkinyt legoilla ja taas lukenut.
Olen niitä ihmisiä, jotka eivät kaipaa arkeensa mitään erikoista toimintaa. Oleilu, jutustelu ja pannukakku silloin tällöin riittää hyvin. Parasta on tuttu rytmi, josta lapsi läsnäolollaan pitää huolen. Kokeilimme yksi viikonloppu Misterin kanssa irrotella ja elää rytmittömästi. Tuloksena oli ärtymystä ja levottomuutta. Totesimme yhteen ääneen, että tarkka rytmi sopii meille.
Olen monissa asioissa hyvin hidas, luontainen rytmini taitaa olla hidas. Minua ei kuitenkaan tarvitse odottaa, osaan varata toimintoihini aikaa. Ja kykenen kyllä ripeyteenkin, mutta en ole silloin omillani. Olen nähnyt kun muut neulovat, enkä voi kuin ihmetellä sitä tikkujen suhinaa. Laitankin tänne joskus videon omasta neulonta tahdistani. Tahtini on hyvin hidas.
Nämä lapaset on kuitenkin tarkoitus saada valmiiksi ensi viikonlopuksi.
4 kommenttia:
Houkuttelevan näköinen sohvannurkka! Eikä vähiten siksi että valaistus on noin hyvä. Miun vastaava löhöpaikka on turhan pimeä...
Pidin tästä postauksesta kovasti!! Kuvat ovat niin seesteisiä ja kauniita, että itsellekin tuli sellainen rauhallinen ja tyyni olo.
Minäkin olen tosi hidas neuloja ja kun välillä purkaa, niin vielä hitaammin valmistuu.
Ihania kuvia, noista välittyy kyllä hyvin se rauhallinen tunnelma. Minä tykkään myös arjen tasaisesta rytmistä, jos se menee kovasti sekaisin, tulee jotenkin huono olo eikä osaa rauhoittua. Tosin kaipaan myös välillä jotakin "herättäviä" etappeja arkeen - jos kaikki päivät ovat liian samanlaisia, sekään ei ole hyvä.
Lähetä kommentti