Tällä viikolla

- on nostettu (hyvin pikkuruiset) sipulit kuivumaan
- laskettu päiviä siihen, että kesätyö päättyisi
-pohdittu taas tulevaisuuden työtä
-todettu, että huono työilmapiiri on vienyt taas voimat
-suunniteltu viimeisiä opintokursseja
-tehty häpeällistä syntiä ja ostettu kaksi kerää puroa
-kerätty rohkeutta maistaa persikoita

Siitä on melkein kolme vuotta!

Kuvia ladatessa mietin, että milloin viimeksi oli neuletakki. En muistanut. Tarkistin Ravelrysta ja tosiaan. Vauvan tulon jälkeen ei ole juuri aikuisten kokoista neuletta valmistunut. Siis valmiiksi asti. Vauvakin on kohta kolme.

Ihmekös entiset alkavat muistuttamaan venahtaneita ysärivilliksiä.

 Mutta, nyt tässä olisi yksi. Valmistui nopeasti ja oli oikein mukavaa neulottavaa. Sopivan helppoa, ja sopivasti tapahtumaa. Ja ihana päällä, tuntuu aarteelta tämäkin.

Malli: Larch Cardigan by Amy Christoffers 

Lanka: Succaplokin Hieno

Puikot: 3,5 mm

Nyt puikot viuhuu ja ideoita ponnahtaa mieleen niin paljon, että niistä riittäisi vaikka lopun elämäksi.

verantaremonttia

Hei olenko nyt taas täällä! 

Yhtäkkiä tämä tuntuu taas hyvältä tavalta tyhjentää päätä. En oikeastaan edes tiedä paljonko minulla on enää lukijoita, mutta kun tuntuu olevan ajatuksia. 

 Sitähän sanotaan, että asu vuosi ja tutustu taloon. Uutta kotia on asuttu nyt kaksi vuotta, joten tutuiksi on kai tultu. Uskalsimme aloittaa remontin. Parempi kuitenkin aloittaa pienestä ja varmistaa omat voimat.

Lasiverannalla, (kuten yhä pikkuaulassa ja keittiössäkin) oli (kammottava) korkkilaattalattia. Jotakin marmorikuvioitua muovimaton näköistä. Remontti koskee nyt lasiverantaa. Matto irtosi palapalalta ja alta löytyi kaunis ja leveä lankku! Raot tukittiin rimoilla. Näyttää ehkä helpolta, mutta rakovälien paksuudet vaihteli 40 cm:n matkalta. Kova homma, johon minulla ei ollut mitään osuutta.

Seinisssä on sormipaneelia, josta pidämme.  Se sopii taloon ja on kauniin värinen. Oikeastaan remontin alle pääsee nyt vain lattia ja kynnykset. Aiemmin seinien vierillä kulki kiinteä kaapisto, joka hus heivattiin.

Jonkinlaisen taikatempun soisi myös meidän perheen eteiskäyttäytymiselle. Lasiveranta on iso, joten ahtautta ei voida syyttää. Naulakkotilaa on reilusti, myös jokaiselle löytyy oma kori asusteille. Mutta ei. Sama sotku edessä joka päivä. Kiitettävästi itsekin osallistun sotkun luontiin. Taikuri tule jo!

aarteita

Olen löytänyt kaksi aarretta. 

Kullankeltaiset ilahduttavat suuresti vastaan tullessaan. Enkä oikeastaan tiedä miksi. En ole mikään sienestäjä ja näidenkin kohdalla jouduin miettimään, että onkohan ne niitä. En ole juurikaan niistä mitään laittanut, enkä ole ollenkaan varma, että tulisi hyvää. 

Onko se sitten kansalaisperinne, että niiden näkeminen ilahduttaa. Suuria onnistumisen tunteita koin myös pakastaessani tuota puolen desin saalistani. Nyt aarteita on omassa pakastimessani. Mikäs sen mukavampaa.

Toinen aarre ilahduttaa vielä enemmän.

Jokainen neuloja tietää, mikä tunne syntyy, kun täydelliseen malliin löytyy täydellisen sopiva lanka.
Enkä kyllä tajua, miksi en ole aiemmin tutustunut suomenlampaan villaan. Olen ihastunut suuresti sen raakaan tuntumaan ja aitoon tuoksuun. Pohjolan fiilis näkyy valmiissa pinnassa ja harmaiden sävyt houkuttelevat.

Sen voi jo haistaa

Kesä on toki mukavaa ja helppoa aikaa, en minä sitä kiellä. Mutta syksyssä on enemmän taikaa. Värit, kirpeys ja luonnon antimet vetoavat. Jokin jännittävä ja uusi väreilee ilmassa. Inspiraatiokin elää voimakkaimmin. 

Tänä kesänä en ollut ehtinyt antaa vielä syksylle ajatusta, kun se äkkiä arvaamatta tulvahti monin aistein mieleeni. Näin houkuttelevan värisiä lankoja paikallisessa liikkeessä. Vatsaa kouraisi, kun ajattelin, että kohta nuo värit ovat täällä.

Perjantai aamulla aikaisin syksy oli jo ilmassakin. Puen jo villatakin ylle.

Lampaanvillaa!

On tässä kesän aikana saatu jo valmiiksikin asti neulomisia. Kuvien lupiineista voi päätellä, että kuvat ovat muutaman viikon takaisia. Tyttärestä voi päätellä, että hän on kohta kolme.

Mutta valmis neule siis pääasia. Ihanaista pehmeää Hienoa. Pakkohan sitä oli neuleeksi kokeilla, ja koska se oli niin kivaa iholla, niin omakin pääsi puikoille.

Malli: sekoitus monista (dropsia yms.)
Lanka: Hieno
Puikot: 3,5 mm
napit: kookosnappeja

Uutta ja mullistavaa neulomisessani on, että olen irtaantunut alpakasta ja näköjään siirtynyt lampaanvillaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin sen suosio olisikin kuin olisi kasvamassa. Jee!
Tarjonta ainakin lisääntyy kokoajan ja vähemmän villaa päätyy poltettavaksi.

Eilinen

Kuinka monta kertaa olenkaan ottanut kuvia, ladannut koneelle, pohtinut mielessä tekstiä ja puff. Kadottanut rohkeuden. Sinne leijuu minnelie, eikä ole tuntunut palaavan. 

Nyt kuitenkin halusin olla edes hitusen rohkeampi ja laittaa palan eilisestä talteen.

Sain nimittäin kukan ja sain kotileipomon keksejä. Ja kaksi neulovaa vierasta!

Ja voi, kuinka se on kivaa neuloa yhdessä. Olla kiinnostunut samoista neuleasioista. Tietää samoja blogeja ja lankakauppoja. Sellainen kiva eilinen.

leluja ja leikkejä

Toisinaan iltaisin, kun uni ei saavu, pohdin kummallisia asioita. Niinkuin vaikka eilen mietein suruissani, että mitä lastenkalusteita nykytuotannosta on jäljellä 30-vuoden kuluttua. Mitä jää perinnöksi niistä ikealaisista ja hellokityistä. Poden myös jonkinlaista lelukriisiä. Seulasta ei tahdo mennä mitään läpi, enkä oikein edes tiedä millä 2-vuotiaat yleensä leikkii. 

Tänään kuitenkin onnisti. Kerttu sai nukenvaunut. Oih! kiljaisi äitinsä. 50-luvulta, puuta, kumia ja metallia.  50-vuotiaat vaunut ja hyvin kulkevat. 

Legot ovat peräisin omasta lapsuudestani. Kerttu rakentaa hiirenkoloja ja laittaa ukkeleita nukkumaan. En edes tiedä mikä näissä on ikäsuositus, tuskin ainakaan kaksi.

Joskus mainitsinkin lapsemme lukuinnokkuudesta. Se vain kasvaa kokoajan. "Äiti pois, minä lukeen nyt!" Tämä on harrastus jota tuen kaikin keinoin. Luen, kun pyydetään, annan oman rauhan, kun pyydetään (tai käsketään).

Olen pitänyt lelumäärää aika pienenä. Säilön osan ja vaihtelen välillä. Top kolmeen kuuluu aina kuitenkin kirjat, legot ja vesivärit. Muut kiinnostaa joskus hetken. Siis lelut. Asia erikseen on kaikki äidin ja isin järkevät (=tärkeät). Mitä pienempiä, sen kiinnostavampia.
Ja en tiedä, mistä johtuu, mutta itselleni tulee hyvä mieli, kun näen, että lapsi keksii itse lelunsa ja leikkinsä.

uusi sivu

Proseminaari valmis! Yksi vaihe ylitetty. Toinen vaihe jätetään hautomoon, siellä sen on hyvä kypsyä päätökseksi. Ja juuri sopivasti (lue: pitkällisen mielikuvaharjoittelun tuloksena) avautui uusi sivu. Sain uuden työn! Saan tehdä sitä kotona. Etätyö siis. Hihkun intoa.

Kaiken kunniaksi laitoin työpöydän järjestykseen ja ojennukseen. Sekaan hieman vihreää ja pärekorilöytö kirppikseltä. Vielä hankintoina jokin paperilokerikko ja luovia taukoja varten kässäkori. Tästä on hyvä aloittaa

pieniä neuleita

Tämä viikko on ollut pitkä, eikä suinkaan kepeä. Yksi meistä on sairas ja poissa kotoa. Huoneet kaikuu tyhjyyttä ja aika madaltaa. Onneksi on neulominen, siihen on helppo tukeutua. Kiitos hänelle, joka sen loi. 

Lapselle Thorpe. Kirjailin siihen pöllön(siis oikeasti etupuolelle). Pöllöt ovat hänen(kin) suosikkeja. 

Tämän neulelehden kuvat ovat ihastuttavia ja lastenneulemallit syötäviä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistuneita, vaikka lanka voisi olla jotain muutakin. 

Itselle tein Smooth edgen. Ja tykkään kyllä valtavasti. Lanka on omasta varastosta ja totuuden nimissä, kuuluu erittäin hyvin säilöttyihin ihka ensimmäisiin nettitilauksiini vuodelta 2006. Rowanspun Arania, jo lopetettua. Vuosikertalankaa siis.