Joulutunnelmissa

Aika monena jouluna olen kaiken antanut vain tulla itsekseen. Hädintuskin pysynyt päivissä mukana ja siinä se joulu on lipunut ohitse. Vaikka kuitenkin tykkään joulusta ja kaikesta siitä. 

Tänä vuonna päätin olla toisin. 

Teen pieniä ja osallistun kylän touhuihin.

Paperitähtiä tekemällä aloitin. Ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka. Tämän löysin pinterestin kautta täältä.

Käytin paperina tapettia, jossa sattui olemaan sopivasti jouluiset värit. Liimapyssy on aika ehdoton, mutta voisi se sujua sutimallakin. Liimapyssyinvestointi kannattaa vaikka liimaisi vain kerran vuodessa. Omani on ihan halpis biltema, ja hyvin sillä vetelee.

Huomasin omistavani vain kaksi piparkakkumuottia. Possun ja ukon. Olin hiukan ihmeissäni. Onko meillä siis syöty vain possuja ja ukkoja edellisinä jouluina. En edes muista. Hyvä syy siis keskittyä tähän joulunodotukseen. Painaa mieleen taikinanmaku ja liimatöhnän tuntu sormissa.

Satoa messuilta

Pitkäviikonloppu tuli vietettyä iloisissa merkeissä Tampereen kädentaitomessuilla. Päivystin tiiviisti osastollamme, mutta joitakin pikakierroksia ehti aina välillä juosta. Kotimatkalla minulle esitettiin tuttu* kysymys "mikä on ollut kivointa?" Vastasin empimättä, että hauskat ihmiset!

Kotoliving-lehteen ehdin jo tutustua ennen messuja ja ihastuin kovasti. Messuilla tilasin sen kotiin. Koin suuren pettymyksen, kun 101 ideaa lopetti, mutta onneksi tilalle on nyt tullut uusi ja erilaisempi. Tällä hetkellä suosikkejani ovat juuri tuollaiset pienet neuletyöt, joita tämä lehti tarjoaa. Toki niitä löytäisi netistä vaikka kuinka, mutta jokin on nyt alkanut paperissa vetämään puoleensa.

Nettineulojalle on eksoottista tarttua lehteen. Ihastua malliin. Ostaa sopiva lanka, kaivaa esiin puikot. Ja alkaa tikuttelemaan. Ilman, että konetta on avattukaan. En muista, koska näin olisi tapahtunut. 

Tuubit ja kaulurit ovat juurikin sopivia. Valmistuu hetkessä. Malli Kotoliving-lehdestä. Lanka Debbie Blissin Palma söpöstä Kerä-kaupasta. Puikot 10 mm. 

Naapurikojussamme oli viehättävä Korumetsä. Sain sieltä valita tuurauspalkaksi käsintehdyn korun. Korut ovat askartelumassaa, joihin on painettu pitsi- tai kasvikuvioita. Olen nyt niin ihastuksissa omaan koruuni, että olen pitänyt sitä päivittäin.
Korumetsällä on myös verkkokauppa.  Jotenkin hämärästi muistaisin jossain näitä nähneeni aiemminkin.

Noroa pitää tietysti aina olla kaapissa varalta ja lähes aina tapahtumista tarttuukin kiva rulla mukaan. Näistä suunnittelen säärystimiä. Tämä Tityyltä. edit. rulla korkattu jo.

Washi-teipit ovat minulle uusi tuttavuus. Toki olen niitä(kin) netissä nähnyt, mutta on jäänyt kokeilematta. Ainakin teippaan lapsen piirroksia seinään. Ja joulupaketteihin tietysti. Puhelin.

Tämä kissa aiheinen kassi on söpöltä virkkaajapojalta. Hänellä ei taida olla verkkosivuja tai ainakaan en löytänyt. Mikähän siinä on, että mies virkkaaja tai neuloja on jotenkin niin ihmeellinen näky. Sitä voisi jäädä vain tuijottelemaan.

Kuulin messuilla yhden tarinan äidiltä, jonka 30-vuotias poika parhaillaan opetteli neulomaan. Hän oli tehnyt metrin pituisen mallitilkun, jossa harjoitteli kavennukset ja tasaisen jäljen! 

Sain kerran loistavan idean, että opetan Mr Succaplokin neulomaan. Ei siitä tullut mitään. Minua nauratti niin, että vatsaan sattui. Tönköt puuseppäsormet eivät oikein taipuneet. Ja suostui neulomaan vain noroa tai vuulmaissia. 

Mistä huokaus kumpuaa

Siinä käy niin, että väsymys alkaa tuntua soluissa. Sohva ja sänky tuntuvat parhailta. Ulkoilu vähenee, ellei jopa lopu. Pulla on suorastaan pakko. Ja sitten on se ontto huokaus, joka lopulta paljastaa. 

Tuttu kaveri on taas täällä. Stressi. Kuinka helppoa onkaan antautua vietäväksi. Tarttua väsymykseen ja uhrautua sohvalle. Seurata huokauksia.

Sohva tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Eikä ole ollenkaan tapaistani olla vahva ja viisas, ja ryhtyä taistoon sellaista vastaan. Toimia ennen kuin se veisi mukanaan. Miten se edes tehdään? En tiennyt, vaikka olen lukenut varmasti tuhat ja sata naistenlehteä aiheesta plus kirjat päälle. Ei sellaista sitten muista, kun olisi oikea hetki.

Jostain sain kirkkaan ajatuksen. Aivan kuin olisin sen ihan itse keksinyt ja kukaan muu ei. Lähde lenkille. Jäljelle jäi vain joka toinen huokaus.

kaunis musta

Musta sopii kuistille täydellisesti. Maalikaupassa sanoivat, että siinä näkyy kaikki lika. Mutta näkisivätpä vaan kuinka kaunis se on. Ei siinä kurat paljon haittaa.

Ei se vielä aivan valmis ole. Halusin kuitenkin jo hiukan vilauttaa. Vielä puuttuu kengille kaappi, se saadaan viikon päästä. Vanhoja palaset laatikoita kymmenen päätyyn. Luulisi niihin mahtuvan.

Lattialistat saivat jäädä valkoisiksi ja vanhoille maaleille. Uusi maali olisi varmasti aiheuttanut ketjureaktion. Maalausta olisi kaivannut sen jälkeen ovilistat, ovi, katto jne.

Jos kotona joku joskus huomauttelee kangas- ja lankavarastoista, niin huomautapa vaan mutteri- ja työkalukaappien sisällöistä. Niissä vasta säilötäänkin! Näistäkään koukuista ei voi edes tietää mitä ne on tai mistä ne ovat tulleet. Mutta kivasti sopivat avainkoukuiksi.

päiväkahviseuralaiset

Olen saanut kahdelta bloggaajalta tunnustuksen. Kiitos valtavasti! Lämmittää mieltä, kun kuulee, että joku näistä pienistä kirjoituksistani tykkää. 

Ensimmäisestä lappusesta on jo aikaa, sain sen Kottbyltä. Ja toisen sain Annalta. Lappuset ovat kiertäneet blogeja jo niin ahkerasti, etten niitä varsinaisesti jaa eteenpäin. Mutta listaan kuitenkin uusimpia suosikkejani.

Käyn parhaillaan yhtä verkkokirjoittamisen kurssia, ja yksi tehtävä liittyy oman verkkohistorian esittelyyn. Pohdin siinä omaa blogihistoriaani. Tehtävä olikin mukava pyrähdys menneisiin. Aivan valtava kehitys on tapahtunut vuoden 2006 jälkeen, jolloin aloitin ihan ensimmäisen blogini. Eka blogini katosi jonnekin bitteihin ja avaruuksiin. Toinen blogini on siellä edelleen olemassa. Parasta kuitenkin on, että vielä kuuden vuoden bloggailujen jälkeen todella moni blogi on yhä olemassa. Ja vähintään yhtä parasta on, että blogini kautta mieheni yritys sai alkunsa.

Nykyään lukulistallani on n. 100 blogia. Aika moni klikkautuu auki facebookin kautta, mutta yhä jumittelen vanhanaikaisesti blogilistalla. Jonain päivänä asennan listan sivupalkkiin. Keräilen ahkerasti uusia blogeja, ja varsin erilaisten teemojen alta. Tässä muutama tuore ja hyvä päiväkahviseuralainen siis:


Vastaisku ankeudelle
Elämäniloa ja pohdittavaa. Luin sen melkein yhdeltä istumalta. No, monta iltaa meni, koska historia on pitkä.

Kaikki mitä rakastin
Kaikkihan tätä lukevat. Kaunista Turkua ja elämässä eksymistä.

Kahden suora
Hauska. Osuvia löytöjä arjesta.

Kuplii
Tämäkin hauska. Täälläkin osuvia löytöjä arjesta. Itseironiaa parhaimmillaan.

Eilen tein
Bongattu Titityyn kautta. Tuoreita käsitöitä ja paljon DIY-ohjeita.

Hidasta elämää
70 000 suomalaista lukee tätä viikottain! Suosittelen.

Intoa sielulle

Innostuminen. Se on parasta mitä tiedän.
Vaikka se vie mukanaan ja keskittyminen ihan tavallisiin arkipäivän asioihin, vaikkapa jossain järjellisessä aikataulussa pysymiseen, on hyvin hankalaa.
Olen innostuvaa tyyppiä, jolloin into tarttuu voimalla ja haluan kaikkitännehetipaikalla. Mikään maltti ja kärsivällisyys eivät ole minun lajejani.

Niinpä, nyt ollaan sitten tuon loistavan kirjan mehuissa. KMJ-ruokavalio! 

Voiii eiii, joku kiljuu. Ei taas joku tämnen. Mutta, haa! Käytä maalaisjärkeä, on nimensä mukaisesti järkevä. Perustuu enemmän ruokakauppavalintoihin, kuin hydraatteihin, oksidantteihin tai omegoihin. 

Niinpä innostuin sitten tuosta kirjasta ja perusruoasta. 

Kaikilla, siis ihan varmasti ihan kaikilla, on ruoka-asiat kunnossa. Hyvää ruokaa kulhossa joka päivä. Mutta, meillä se on usein tuskien vääntöä, kun ei millään keksi. Koko perhe on kyllästynyt kalakastikkeeseen ja nakkikeittoon. Ja, kun niiden syömistä aina vaan jatketaan, niin tuntuu, ettei niistä saa mitään energiaa. Sielu ei täyty. 

Meillä on ollut vaikka minkälaisia projekteja asian suhteen. Keksitään kaksi uutta lajia viikossa-projekti loppui siihen, kun meni kauppaan, eikä ollut keksinyt uutta lajia. Koko viikon suunnitelma-projekti taas loppui syystä tietämättömästä jo toisella viikolla. Kerran kokeileimme, että mitään tuttua ja samaa ei saa laittaa, ja söimmeköhän sillä viikolla sitten mitään? 

Oli siis jo aikakin innostua. Kirja ei sinällään tarjoa mitään mahtavia lapsiperheen ateriavaihtoehtoja. Vaan hienointa tässä on nyt se, että olen innostunut! Haluan nähdä vaivan ja tuntea maut sekä energian sielussa asti. 
Tänään kaupasta tullaan aivan uuden saaliin kera. 

Toinen innokas juttu tiedotetaan seuraavasti: 

Lokakuussa syntyy blogimaailmaan uusi jännittävä Inspiration-konsepti, johon blogini on kutsuttu mukaan!

Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla, tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita.

Blogissani tulee lähiaikoina näkymään TNS Gallupin toteutama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up -kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia. 

kevein askelin..

Varsinainen kesän jälkeinen arki alkaa minulla vasta maanantaina. Silloin suuntaan jälleen jatkamaan opintoja. Nyt kuitenkin kohteena on jotain uutta ja todella innostavaa. Heitin vanhat ajatukset romukoppaan ja lähdin kohti uutta mieltä. Hullua ja jännittävää.

Lempilaukkuuni pakkaan tärkeimmät. Läppäriä laahaan jossain nolossa kangaspussukassa. 

Uusi muistikirja on ehdoton. Tämä löytyi Akateemisesta. Kangaspäällysteet vetoavat minuun ja tämä ohitti moleskinet helpolla. Nyt opettelen uutta käytäntöä ja todella kannan muistikirjaa koko ajan mukanani. En enää hylkää sitä muutaman raapustuksen jälkeen. Tärkeä työväline siis. 

Penaali on tietysti yhtä tärkeä. Tosin sen kanssa olen ollut ihan hunningolla. Ei lyijyä, ei kumia, ei viivotinta. Jotain tylsiä vanhoja lyijäreitä ja suttaavia kuulakärkikyniä. Päivitän myös sen sisällön ensiviikolla. Liskot ovat suosikkini tällä hetkellä. Vaihtureita löytyy, jos kyllästyy.

Nyt parasta on tietysti mielenkiintoiset ja kiinnostavat ja inspiroivat kirjat! Jei!

Ilman puhelinta ei pärjää enää kukaan. Omani on toiminut jo kolme vuotta, ja sillä mennään jatkossakin. Yksi kolhu on tullut ja on hassua, miten sormi aina hakee sen kohdan. Ikäänkuin jokin tarttumakohta tarvittaisiin, muutoin niin sileään versioon.

Syksy tuoksuu ja maistuu

Syksy on jo täällä. Kaikilla aisteilla. Se tunkeutuu soluihin ja virtaa kaivattuna energiana. Haluan imeä itseeni kaiken, jokaisen päivän jokaisen hetken. Tämä syksy on erilaisempi, kuin viime vuotinen tai sitä edellinen. Vaikka katse on yhä tarkasti lapsen liikkeissä, niin näen jo muutakin. Nyt huomaan yksittäiset putoavat punaiset lehdet. Kuulen tuulen ja sateen. Haistan kirpakan ilman ja lannan lämmön. 

Syksyn energia tuntuu erilaiselta kuin vaikkapa kevään. Keväällä keskittyy odotukseen, eikä malttaisi. Kaipaa niin paljon vihreää. Syksyn energiassa on rauha, haluaisi pysyä iäisyyden siinä. Ei odota seuraavaa, kaikki on ihanasti.

Syksyn maut ovat aitoja ja runsaitakin. Laitoin juureslaatikkoon pari isoa perunaa, muutaman porkkanan, pienen paikallisen kesäkurpitsan, sipulin, palan lanttua. Päälle kolmen juuston ruokakerma ja yksi tavallinen ruokakerma. Yrttejä, suolaa. Uuniin reilu tunniksi.

Juoksua ja porkkanoita

Vaikka kestätyö ei ollutkaan mitä mukavinta, niin parasta ehdottomasti oli kaupan päälle saatu hyvä kunto. Ylimääräiset karisivat huomaamatta. Niinpä. Miten voi olla, ettei huomaakaan?
Niin kuitenkin kävi. Oli aikamoista hikijumppaa se työ välillä. Aamuherätys klo 5.10 taas aiheutti sen, että tv + iltakarkit jäivät pois. Jotain hyvääkin siis.

Tuloksena on nyt löysiä farkkuja ja reipas kunto. Siitä on siis tietysti hyvä pitää kiinni. Niinpä eilen suuntasin juoksukenkäkaupoille. Palkaksi ja porkkanaksi.

Ensimmäinen harjoitus takana ja mahtavalta tuntui. Mitenkä sitä nyt malttaisi pitää välipäiviä?

Ja porkkanoista puheenollen. Korjasin eilen juhlallisesti oman ensimmäisen satoni talteen. Sitä ei millään voi käsittää, miten niin pienestä yksittäisestä siemenestä voi kasvaa jotain näin maukasta. Ja sitäkään ei käsitä, että osasin. Taidetaan nauttia raakana koko sato.

Puutarhassani on kukkia

Sillä aikaa, kun itse lepäilin ja huilailin, kävi puutarhakeiju istuttamassa kauniita. Suunnitteli ja istutti. 

En muista ikinä ennen käyneeni syksyllä puutarhakaupoissa, keväisin kylläkin. Mutta, olisi kannattanut, syksyllähän siellä on aivan mahtavat värit! Ja tuhannesti kauniimmat kukat! 

Siellä ne nyt ovat söpönä pienenä penkkinä. En oikein ymmärrä niistä mitään, mutta lupaan tutustua niihin. Olen käynyt katsomassa ja miettinyt, että mitäs niille nyt sitten. On juuri satanutkin. Huomaan ne kyllä aina ohi kulkiessa ja ihastelen värejä. Voikaa hyvin, mietin.