4.2.2012

leluja ja leikkejä

Toisinaan iltaisin, kun uni ei saavu, pohdin kummallisia asioita. Niinkuin vaikka eilen mietein suruissani, että mitä lastenkalusteita nykytuotannosta on jäljellä 30-vuoden kuluttua. Mitä jää perinnöksi niistä ikealaisista ja hellokityistä. Poden myös jonkinlaista lelukriisiä. Seulasta ei tahdo mennä mitään läpi, enkä oikein edes tiedä millä 2-vuotiaat yleensä leikkii. 

Tänään kuitenkin onnisti. Kerttu sai nukenvaunut. Oih! kiljaisi äitinsä. 50-luvulta, puuta, kumia ja metallia.  50-vuotiaat vaunut ja hyvin kulkevat. 



Legot ovat peräisin omasta lapsuudestani. Kerttu rakentaa hiirenkoloja ja laittaa ukkeleita nukkumaan. En edes tiedä mikä näissä on ikäsuositus, tuskin ainakaan kaksi.


Joskus mainitsinkin lapsemme lukuinnokkuudesta. Se vain kasvaa kokoajan. "Äiti pois, minä lukeen nyt!" Tämä on harrastus jota tuen kaikin keinoin. Luen, kun pyydetään, annan oman rauhan, kun pyydetään (tai käsketään).






Olen pitänyt lelumäärää aika pienenä. Säilön osan ja vaihtelen välillä. Top kolmeen kuuluu aina kuitenkin kirjat, legot ja vesivärit. Muut kiinnostaa joskus hetken. Siis lelut. Asia erikseen on kaikki äidin ja isin järkevät (=tärkeät). Mitä pienempiä, sen kiinnostavampia.
Ja en tiedä, mistä johtuu, mutta itselleni tulee hyvä mieli, kun näen, että lapsi keksii itse lelunsa ja leikkinsä.



3.2.2012

uusi sivu

Proseminaari valmis! Yksi vaihe ylitetty. Toinen vaihe jätetään hautomoon, siellä sen on hyvä kypsyä päätökseksi. Ja juuri sopivasti (lue: pitkällisen mielikuvaharjoittelun tuloksena) avautui uusi sivu. Sain uuden työn! Saan tehdä sitä kotona. Etätyö siis. Hihkun intoa.





Kaiken kunniaksi laitoin työpöydän järjestykseen ja ojennukseen. Sekaan hieman vihreää ja pärekorilöytö kirppikseltä. Vielä hankintoina jokin paperilokerikko ja luovia taukoja varten kässäkori. Tästä on hyvä aloittaa