Siitä on melkein kolme vuotta!

Kuvia ladatessa mietin, että milloin viimeksi oli neuletakki. En muistanut. Tarkistin Ravelrysta ja tosiaan. Vauvan tulon jälkeen ei ole juuri aikuisten kokoista neuletta valmistunut. Siis valmiiksi asti. Vauvakin on kohta kolme.

Ihmekös entiset alkavat muistuttamaan venahtaneita ysärivilliksiä.

 Mutta, nyt tässä olisi yksi. Valmistui nopeasti ja oli oikein mukavaa neulottavaa. Sopivan helppoa, ja sopivasti tapahtumaa. Ja ihana päällä, tuntuu aarteelta tämäkin.

Malli: Larch Cardigan by Amy Christoffers 

Lanka: Succaplokin Hieno

Puikot: 3,5 mm

Nyt puikot viuhuu ja ideoita ponnahtaa mieleen niin paljon, että niistä riittäisi vaikka lopun elämäksi.

aarteita

Olen löytänyt kaksi aarretta. 

Kullankeltaiset ilahduttavat suuresti vastaan tullessaan. Enkä oikeastaan tiedä miksi. En ole mikään sienestäjä ja näidenkin kohdalla jouduin miettimään, että onkohan ne niitä. En ole juurikaan niistä mitään laittanut, enkä ole ollenkaan varma, että tulisi hyvää. 

Onko se sitten kansalaisperinne, että niiden näkeminen ilahduttaa. Suuria onnistumisen tunteita koin myös pakastaessani tuota puolen desin saalistani. Nyt aarteita on omassa pakastimessani. Mikäs sen mukavampaa.

Toinen aarre ilahduttaa vielä enemmän.

Jokainen neuloja tietää, mikä tunne syntyy, kun täydelliseen malliin löytyy täydellisen sopiva lanka.
Enkä kyllä tajua, miksi en ole aiemmin tutustunut suomenlampaan villaan. Olen ihastunut suuresti sen raakaan tuntumaan ja aitoon tuoksuun. Pohjolan fiilis näkyy valmiissa pinnassa ja harmaiden sävyt houkuttelevat.

Lampaanvillaa!

On tässä kesän aikana saatu jo valmiiksikin asti neulomisia. Kuvien lupiineista voi päätellä, että kuvat ovat muutaman viikon takaisia. Tyttärestä voi päätellä, että hän on kohta kolme.

Mutta valmis neule siis pääasia. Ihanaista pehmeää Hienoa. Pakkohan sitä oli neuleeksi kokeilla, ja koska se oli niin kivaa iholla, niin omakin pääsi puikoille.

Malli: sekoitus monista (dropsia yms.)
Lanka: Hieno
Puikot: 3,5 mm
napit: kookosnappeja

Uutta ja mullistavaa neulomisessani on, että olen irtaantunut alpakasta ja näköjään siirtynyt lampaanvillaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin sen suosio olisikin kuin olisi kasvamassa. Jee!
Tarjonta ainakin lisääntyy kokoajan ja vähemmän villaa päätyy poltettavaksi.

Eilinen

Kuinka monta kertaa olenkaan ottanut kuvia, ladannut koneelle, pohtinut mielessä tekstiä ja puff. Kadottanut rohkeuden. Sinne leijuu minnelie, eikä ole tuntunut palaavan. 

Nyt kuitenkin halusin olla edes hitusen rohkeampi ja laittaa palan eilisestä talteen.

Sain nimittäin kukan ja sain kotileipomon keksejä. Ja kaksi neulovaa vierasta!

Ja voi, kuinka se on kivaa neuloa yhdessä. Olla kiinnostunut samoista neuleasioista. Tietää samoja blogeja ja lankakauppoja. Sellainen kiva eilinen.

pieniä neuleita

Tämä viikko on ollut pitkä, eikä suinkaan kepeä. Yksi meistä on sairas ja poissa kotoa. Huoneet kaikuu tyhjyyttä ja aika madaltaa. Onneksi on neulominen, siihen on helppo tukeutua. Kiitos hänelle, joka sen loi. 

Lapselle Thorpe. Kirjailin siihen pöllön(siis oikeasti etupuolelle). Pöllöt ovat hänen(kin) suosikkeja. 

Tämän neulelehden kuvat ovat ihastuttavia ja lastenneulemallit syötäviä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan onnistuneita, vaikka lanka voisi olla jotain muutakin. 

Itselle tein Smooth edgen. Ja tykkään kyllä valtavasti. Lanka on omasta varastosta ja totuuden nimissä, kuuluu erittäin hyvin säilöttyihin ihka ensimmäisiin nettitilauksiini vuodelta 2006. Rowanspun Arania, jo lopetettua. Vuosikertalankaa siis. 

Olen neulonut!

Inspiroiduin aivan valtavasti Tampereen messuilta. Neuloosi vie mennessään, niin että kohisee. Mutta kaikesta huolimatta olen pysytellyt pienissä neuleissa, jotta on edes toivoa valmiista ihanista. 

Ja, voi miten näistä valmiista nautiskelee. Erityisesti siksi, että on taas päässyt hieman vaativimpien töiden lumoon. Sillä tavalla vaativampiin, että pitää keskittyä kerroksiin, silmukkamääriin ja kuvioihin. 

Malli: Drops 

Lanka: Manu, BC Garn (vajaa kerä)

Puikot: 8 mm

Aivan ihana alpakka-lanka! Kevyt ja lämpöinen. Mallista en nyt niin tiedä, mutta tärkeämpää taisi olla lanka ja tekeminen. Ja se, että sain uuden pipon. 

Tänään vihdoin saatiin riemuita lumesta. Isi pyöritteli pallot, etsi nenän ja kertoi huolella, että "joo näin tehdään lumiukko, mistäs silmät saatais, ei nyt pysy multapaakut, no etsitään nenä, noin, nyt sillä on nenä. Valmis, hieno lumiukko!"

Ja yksi nanosekunti myöhemmin! Noin, valmis! Tokaisi tytär reippaana, kun lumiukon tallasi.