joogaa ja villasukkia

Olen tässä opiskeluvuosina hämmästellyt kaikenlaisia asioita, joita nyky-yliopisto-opiskelijalle tarjotaan. Siis sellaisia etuja, jotka tuntuu ihan huipuilta tällaiselle jo työelämässä olleelle. Kuten esimerkiksi naurettavan pienet hammaslääkärimaksut, lounas hinnat, kaikki terapia ja opintopsykologipalvelut jne.

Alkusyksystä tutkin liikuntaesitettä, mielessä jokin kiva jooga tai pilates kurssi. Ja mitä löytyikään. Joogakurssi, jonka teemana oli tietoinen läsnäolo stressinhallinnassa. Sinne siis!

Eilen oli ensimmäinen tunti. Parasta mitä opin, oli se, että sen ei pidä tuntua mitenkään erityiseltä. Ei pidä tuntua hyvältä, rentouttavalta, eikä pahalta tai huonolta. Mutta se saa tuntua kaikelta tuolta. Odotukset pois ja tehdään nyt vain niitä harjoituksia, kävi käsky.

Olen ollut ennenkin jos jonkinlaisilla hikihathaetno-joogakursseilla ja aina kyllästynyt muutaman kerran jälkeen, koska olo ei ollutkaan ihanan rentoutunut ja vetreä, niin kuin moni joogaaja on sanonut. Olen sitten ajatellut, että jooga ei sopinutkaan minulle. Ei helpottanut kireys niskassa, ja stressikin on.

Mutta nyt siis ei odoteta mitään, tehdään vain. Ja saa pitää villasukkiakin!

muutama rivi riittää

Tervetuloa, täällä ollaan!

Kaikki, jotka edellistä blogia, ovat seuranneet pidemmältä ajalta, voivat sanoa, että kirjoittaja on syksy ihminen. Ja niin onkin.

 Maalle muutettumme olen kuitenkin huomannut syksyssä eroa. Se vain tuntuu erilaiselta kuin kaupungissa. Enkä sano, että se tuntuu paremmalta tai huonommalta, vaan erilaiselta. 

Minun syyserot: 

1. Sade.

 Kaupungissa sade kuuluu eri tavoin. Sen kuulee autoista, litinästä, lasinpyyhkimistä. Kiireisistä askelista, katuvaloista ja sateenvarjoista.

Maalla sade kuuluu ikkunoissa ja katossa. Hiljaisuudessa.

2. Puut.

Kaupungissa punaiset ja keltaiset puut erottuvat kerrostaloista. Puita on vähän. Lehdet puhalletaan kasaan koneella.

Maalla lehtiloisto tulee sisään. Puita on joka puolen. Haravointia ei voi lopettaa ennen lunta.

3.Aamu.

Kaupungissa aamulla lähdin liikkeelle jalan tai pyörällä. Maalla istun autoon.

4. Inspiraatio.

Tämä on aina kuulunut voimakkaasti syksyihini. Kaupungissa imin sitä joka puolelta ja tein paljon. Maalla haluankin yllättäen olla hiljakseen. Lukea ja juoda kupin teetä. Muutama rivi suoraa riittää.

En kaipaa kaupunkiin asumaan, en ehdottomasti. Maalla syksy on vain erilaista. Enkä olisi sitä arvannut, ellen olisi muuttanut. Onneksi muutin.