kaunis musta

Musta sopii kuistille täydellisesti. Maalikaupassa sanoivat, että siinä näkyy kaikki lika. Mutta näkisivätpä vaan kuinka kaunis se on. Ei siinä kurat paljon haittaa.

Ei se vielä aivan valmis ole. Halusin kuitenkin jo hiukan vilauttaa. Vielä puuttuu kengille kaappi, se saadaan viikon päästä. Vanhoja palaset laatikoita kymmenen päätyyn. Luulisi niihin mahtuvan.

Lattialistat saivat jäädä valkoisiksi ja vanhoille maaleille. Uusi maali olisi varmasti aiheuttanut ketjureaktion. Maalausta olisi kaivannut sen jälkeen ovilistat, ovi, katto jne.

Jos kotona joku joskus huomauttelee kangas- ja lankavarastoista, niin huomautapa vaan mutteri- ja työkalukaappien sisällöistä. Niissä vasta säilötäänkin! Näistäkään koukuista ei voi edes tietää mitä ne on tai mistä ne ovat tulleet. Mutta kivasti sopivat avainkoukuiksi.

Syksy tuoksuu ja maistuu

Syksy on jo täällä. Kaikilla aisteilla. Se tunkeutuu soluihin ja virtaa kaivattuna energiana. Haluan imeä itseeni kaiken, jokaisen päivän jokaisen hetken. Tämä syksy on erilaisempi, kuin viime vuotinen tai sitä edellinen. Vaikka katse on yhä tarkasti lapsen liikkeissä, niin näen jo muutakin. Nyt huomaan yksittäiset putoavat punaiset lehdet. Kuulen tuulen ja sateen. Haistan kirpakan ilman ja lannan lämmön. 

Syksyn energia tuntuu erilaiselta kuin vaikkapa kevään. Keväällä keskittyy odotukseen, eikä malttaisi. Kaipaa niin paljon vihreää. Syksyn energiassa on rauha, haluaisi pysyä iäisyyden siinä. Ei odota seuraavaa, kaikki on ihanasti.

Syksyn maut ovat aitoja ja runsaitakin. Laitoin juureslaatikkoon pari isoa perunaa, muutaman porkkanan, pienen paikallisen kesäkurpitsan, sipulin, palan lanttua. Päälle kolmen juuston ruokakerma ja yksi tavallinen ruokakerma. Yrttejä, suolaa. Uuniin reilu tunniksi.

Sen voi jo haistaa

Kesä on toki mukavaa ja helppoa aikaa, en minä sitä kiellä. Mutta syksyssä on enemmän taikaa. Värit, kirpeys ja luonnon antimet vetoavat. Jokin jännittävä ja uusi väreilee ilmassa. Inspiraatiokin elää voimakkaimmin. 

Tänä kesänä en ollut ehtinyt antaa vielä syksylle ajatusta, kun se äkkiä arvaamatta tulvahti monin aistein mieleeni. Näin houkuttelevan värisiä lankoja paikallisessa liikkeessä. Vatsaa kouraisi, kun ajattelin, että kohta nuo värit ovat täällä.

Perjantai aamulla aikaisin syksy oli jo ilmassakin. Puen jo villatakin ylle.

Ensimmäisen päivän kivat

Tänään siivotaan kaikki punainen pois ja toivotetaan valo ja vihreä sisään. Halutaan tehdä hieman toisin, uudella tavalla. Uskotaan, että niin on hyvä aloittaa uusi vuosi.

Ensimmäinen smoothie sisälsi banaania, maustamatonta jugurttia ja ananasmehua. Raikasta ja virkistävää. Juuri sitä, mitä tänään kaipasi.

Lapsi pitää lukemisesta. Lukee jakuvasti. Iltaisin ainakin tunnin ennen kuin nukahtaa. Vuosi lopetettiin yhteisillä lukumaratooneilla. Asuimme koko perhe vuoden viimeisen viikon sohvalla ja luimme kukin omiamme. 

hidas lento

Arki on kulkenut omassa rytmissään tuttuun tapaansa. Olen kuluttanut parhaani mukaan tuota sohvan nurkkaa. Lukenut ja välillä neulonut. Käynyt luennoilla, leikkinyt legoilla ja taas lukenut.

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät kaipaa arkeensa mitään erikoista toimintaa. Oleilu, jutustelu ja pannukakku silloin tällöin riittää hyvin. Parasta on tuttu rytmi, josta lapsi läsnäolollaan pitää huolen. Kokeilimme yksi viikonloppu Misterin kanssa irrotella ja elää rytmittömästi. Tuloksena oli ärtymystä ja levottomuutta. Totesimme yhteen ääneen, että tarkka rytmi sopii meille.

Olen monissa asioissa hyvin hidas, luontainen rytmini taitaa olla hidas. Minua ei kuitenkaan tarvitse odottaa, osaan varata toimintoihini aikaa.  Ja kykenen kyllä ripeyteenkin, mutta en ole silloin omillani. Olen nähnyt kun muut neulovat, enkä voi kuin ihmetellä sitä tikkujen suhinaa. Laitankin tänne joskus videon omasta neulonta tahdistani. Tahtini on hyvin hidas.

Nämä lapaset on kuitenkin tarkoitus saada valmiiksi ensi viikonlopuksi.

Läpi pimeyden

Pimeys yllättää aina. Miten pimeä voikaan olla näin pimeää. Miten sitä oikeesti jaksaa tämän läpi, mietin joka vuosi. Kuitenkin tein uhkarohkean teon ja jätin tutut droppini pois samalla, kun aloitin sen joogan. Päätin jaksaa.

Päätin myös samalla, että tämä pimeys mennään läpi nukkumisella, kasviksilla ja kaakaolla. Sekä riittävällä määrällä neulomista ja halauksia. Katsotaan, kuinka pitkälle päästään.

Kaakao.Tuo salainen kestoherkkuni jo lapsuudesta. Join sitä asuntovaunussa polvet pöytää vasten istuen. Ja kuinka monta mukillista kaatuikaan vihreälle buglee-sohvalle. Joskus lusikoin pelkkää jauhetta suoraan purkista, tai kaadoin vain tilkan maitoa sekaan ja tein kaakaotahnaa.

Muutettuani pois kotoa, en enää kehdannut juoda kaakaota. Ajattelin, että se on lasten juomaa. Eiväthän itsenäiset nuoret naiset juo kaakaota, vaan kahvia. Sitten tapasin Misterin, ja sillä olikin kotonaan O`boyta. Ostettiin seuraava ja sitä seuraava purkki.

Myöhemmin O`boy vaihtui sellaisiin pussikaakaoihin. Vähän aikuisempiin kai. Niitä tarjotaan synnytysosastollakin. Kun vauva tuli kotiin, kaakaot jäi. Kukaan ei enää muistanut tuoda kaupasta.

 Eilen viimeinkin ostin purkillisen. Uskon, että tämä taikajuoma auttaa pimeään, olkoon pimeys sitten kuinka syvää tahansa.