Pitkäviikonloppu tuli vietettyä iloisissa merkeissä Tampereen kädentaitomessuilla. Päivystin tiiviisti osastollamme, mutta joitakin pikakierroksia ehti aina välillä juosta. Kotimatkalla minulle esitettiin tuttu* kysymys "mikä on ollut kivointa?" Vastasin empimättä, että hauskat ihmiset!
Kotoliving-lehteen ehdin jo tutustua ennen messuja ja ihastuin kovasti. Messuilla tilasin sen kotiin. Koin suuren pettymyksen, kun 101 ideaa lopetti, mutta onneksi tilalle on nyt tullut uusi ja erilaisempi. Tällä hetkellä suosikkejani ovat juuri tuollaiset pienet neuletyöt, joita tämä lehti tarjoaa. Toki niitä löytäisi netistä vaikka kuinka, mutta jokin on nyt alkanut paperissa vetämään puoleensa.
Nettineulojalle on eksoottista tarttua lehteen. Ihastua malliin. Ostaa sopiva lanka, kaivaa esiin puikot. Ja alkaa tikuttelemaan. Ilman, että konetta on avattukaan. En muista, koska näin olisi tapahtunut.
Tuubit ja kaulurit ovat juurikin sopivia. Valmistuu hetkessä. Malli Kotoliving-lehdestä. Lanka Debbie Blissin Palma söpöstä Kerä-kaupasta. Puikot 10 mm.
Naapurikojussamme oli viehättävä Korumetsä. Sain sieltä valita tuurauspalkaksi käsintehdyn korun. Korut ovat askartelumassaa, joihin on painettu pitsi- tai kasvikuvioita. Olen nyt niin ihastuksissa omaan koruuni, että olen pitänyt sitä päivittäin.
Korumetsällä on myös verkkokauppa. Jotenkin hämärästi muistaisin jossain näitä nähneeni aiemminkin.
Noroa pitää tietysti aina olla kaapissa varalta ja lähes aina tapahtumista tarttuukin kiva rulla mukaan. Näistä suunnittelen säärystimiä. Tämä Tityyltä. edit. rulla korkattu jo.
Washi-teipit ovat minulle uusi tuttavuus. Toki olen niitä(kin) netissä nähnyt, mutta on jäänyt kokeilematta. Ainakin teippaan lapsen piirroksia seinään. Ja joulupaketteihin tietysti. Puhelin.
Tämä kissa aiheinen kassi on söpöltä virkkaajapojalta. Hänellä ei taida olla verkkosivuja tai ainakaan en löytänyt. Mikähän siinä on, että mies virkkaaja tai neuloja on jotenkin niin ihmeellinen näky. Sitä voisi jäädä vain tuijottelemaan.
Kuulin messuilla yhden tarinan äidiltä, jonka 30-vuotias poika parhaillaan opetteli neulomaan. Hän oli tehnyt metrin pituisen mallitilkun, jossa harjoitteli kavennukset ja tasaisen jäljen!
Sain kerran loistavan idean, että opetan Mr Succaplokin neulomaan. Ei siitä tullut mitään. Minua nauratti niin, että vatsaan sattui. Tönköt puuseppäsormet eivät oikein taipuneet. Ja suostui neulomaan vain noroa tai vuulmaissia.
3 kommenttia:
Laatutietoinen herra Succaplokki :D Ite en päässyt tänä vuonna messuille, mutta onneksi kaveri diilasi miulle succaplokit!
Olisipa ollut kiva päästä messuille!
Täälläkin harmitellaan kun ei messuille päässyt. Joka vuosi on ollut haave, että edes johonkin käsityömessuille kerkeäisi, mutta haaveena pysyy:) Blogissani (www.lamminilo.blogspot.com) olisi sinulle viestiä :)
Lähetä kommentti