Syksy on jo täällä. Kaikilla aisteilla. Se tunkeutuu soluihin ja virtaa kaivattuna energiana. Haluan imeä itseeni kaiken, jokaisen päivän jokaisen hetken. Tämä syksy on erilaisempi, kuin viime vuotinen tai sitä edellinen. Vaikka katse on yhä tarkasti lapsen liikkeissä, niin näen jo muutakin. Nyt huomaan yksittäiset putoavat punaiset lehdet. Kuulen tuulen ja sateen. Haistan kirpakan ilman ja lannan lämmön.
Syksyn energia tuntuu erilaiselta kuin vaikkapa kevään. Keväällä keskittyy odotukseen, eikä malttaisi. Kaipaa niin paljon vihreää. Syksyn energiassa on rauha, haluaisi pysyä iäisyyden siinä. Ei odota seuraavaa, kaikki on ihanasti.
Syksyn maut ovat aitoja ja runsaitakin. Laitoin juureslaatikkoon pari isoa perunaa, muutaman porkkanan, pienen paikallisen kesäkurpitsan, sipulin, palan lanttua. Päälle kolmen juuston ruokakerma ja yksi tavallinen ruokakerma. Yrttejä, suolaa. Uuniin reilu tunniksi.
6 kommenttia:
Aivan ihania kuvia, niin mahtavia syystunnelmia että! Juuri mun sielunmaisemaa...
Pauliina, blogissani on Sinulle pikku lappu. Ihanaa syksyä!
Ihania kuvia, tulee haikean kaunis syksyinen olo. Juuresvuokaa täytyy kokeilla. Meillä syysruokaa on aina ollut kasvissosekeitto...
Näppi: Kiitos! Minunkin maisemani on pelto, joka on hassua, koska en ole aiemmin asunut peltomaiseman äärellä.
Kottby: Kiitos lapusta! Se olikin mieltä ilahduttavaa :)
Hannaliini: Meilläkin tykätään sosekeitosta, mutta sitä syödään ympäri vuoden :)
Ihania tunnelmia ja kauniita kuvia! <3
Oho, hups, postasin liian nopeasti. Piti sanoa vielä, että mikä rauha noista sanoista ja kuvista huokuukaan!
Lähetä kommentti