Mistä lankani ostan

Olen viime aikoina pohtinut kaikkea neulomiseen liittyvää paljon. Tikrun eilinen postaus, sai taas ajatukseni pyörimään. Yksi kestopuheenaihe neulojien keskuudessa on ollut lankavalinta. Marketista vai liikkeestä? 

Oma filosofiani kaikessa ostamisessa perustuu siihen, mihin haluan rahani antaa. Halusin ostaa ylläolevan -aivan ihanan- kirjan pienyrittäjältä, en suurelta ketjulta. 

Koen tärkeämmäksi antaa rahani pienelle yrittäjälle, vaikka maksaisi euron tai pari enemmän.
Pidän siitä, että saan palvelua. Maksan siitäkin hyvästä mielellään euron tai pari enemmän. Markettien lankaosastolla en ole kuunaan nähnyt palvelua.

Jos euroni käyvät vähiin, niin ostan vähemmän. Puran vanhoja ja tyhjennän varastojani. 

Minusta on tärkeää, että Suomessa on pieniä lankaliikkeitä. Minulle on tärkeää että, täällä on mahdollista ostaa erikoisia laatuja ja tavata asiantuntijoita. Kun vien euroni pieneen liikkeeseen, niin annan, enkä siis menetä. Olisin varmasti saanut grammoina enemmän, jos olisin käynyt marketissa. Mutta kun haluan, että jokaikinen pieni lankayrittäjä pysyy täällä! Käsinvärjäreistä puhumattakaan!

Näin siis toimin itse. Näillä perusteilla. Ja minulla on sellainen kutina, että neulomisbuumi on vasta alussa ja elää parhaillaan voimakasta muutosvaihetta...


Kuvien langat sekä kirja ostettu Tampereen kädentaitomessuilta Tityyltä ja Lankaidealta. Omaa osastoamme voi kurkkia täältä.

hidas lento

Arki on kulkenut omassa rytmissään tuttuun tapaansa. Olen kuluttanut parhaani mukaan tuota sohvan nurkkaa. Lukenut ja välillä neulonut. Käynyt luennoilla, leikkinyt legoilla ja taas lukenut.

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät kaipaa arkeensa mitään erikoista toimintaa. Oleilu, jutustelu ja pannukakku silloin tällöin riittää hyvin. Parasta on tuttu rytmi, josta lapsi läsnäolollaan pitää huolen. Kokeilimme yksi viikonloppu Misterin kanssa irrotella ja elää rytmittömästi. Tuloksena oli ärtymystä ja levottomuutta. Totesimme yhteen ääneen, että tarkka rytmi sopii meille.

Olen monissa asioissa hyvin hidas, luontainen rytmini taitaa olla hidas. Minua ei kuitenkaan tarvitse odottaa, osaan varata toimintoihini aikaa.  Ja kykenen kyllä ripeyteenkin, mutta en ole silloin omillani. Olen nähnyt kun muut neulovat, enkä voi kuin ihmetellä sitä tikkujen suhinaa. Laitankin tänne joskus videon omasta neulonta tahdistani. Tahtini on hyvin hidas.

Nämä lapaset on kuitenkin tarkoitus saada valmiiksi ensi viikonlopuksi.

Läpi pimeyden

Pimeys yllättää aina. Miten pimeä voikaan olla näin pimeää. Miten sitä oikeesti jaksaa tämän läpi, mietin joka vuosi. Kuitenkin tein uhkarohkean teon ja jätin tutut droppini pois samalla, kun aloitin sen joogan. Päätin jaksaa.

Päätin myös samalla, että tämä pimeys mennään läpi nukkumisella, kasviksilla ja kaakaolla. Sekä riittävällä määrällä neulomista ja halauksia. Katsotaan, kuinka pitkälle päästään.

Kaakao.Tuo salainen kestoherkkuni jo lapsuudesta. Join sitä asuntovaunussa polvet pöytää vasten istuen. Ja kuinka monta mukillista kaatuikaan vihreälle buglee-sohvalle. Joskus lusikoin pelkkää jauhetta suoraan purkista, tai kaadoin vain tilkan maitoa sekaan ja tein kaakaotahnaa.

Muutettuani pois kotoa, en enää kehdannut juoda kaakaota. Ajattelin, että se on lasten juomaa. Eiväthän itsenäiset nuoret naiset juo kaakaota, vaan kahvia. Sitten tapasin Misterin, ja sillä olikin kotonaan O`boyta. Ostettiin seuraava ja sitä seuraava purkki.

Myöhemmin O`boy vaihtui sellaisiin pussikaakaoihin. Vähän aikuisempiin kai. Niitä tarjotaan synnytysosastollakin. Kun vauva tuli kotiin, kaakaot jäi. Kukaan ei enää muistanut tuoda kaupasta.

 Eilen viimeinkin ostin purkillisen. Uskon, että tämä taikajuoma auttaa pimeään, olkoon pimeys sitten kuinka syvää tahansa.