28.10.2012

Mistä huokaus kumpuaa

Siinä käy niin, että väsymys alkaa tuntua soluissa. Sohva ja sänky tuntuvat parhailta. Ulkoilu vähenee, ellei jopa lopu. Pulla on suorastaan pakko. Ja sitten on se ontto huokaus, joka lopulta paljastaa. 

Tuttu kaveri on taas täällä. Stressi. Kuinka helppoa onkaan antautua vietäväksi. Tarttua väsymykseen ja uhrautua sohvalle. Seurata huokauksia.




Sohva tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Eikä ole ollenkaan tapaistani olla vahva ja viisas, ja ryhtyä taistoon sellaista vastaan. Toimia ennen kuin se veisi mukanaan. Miten se edes tehdään? En tiennyt, vaikka olen lukenut varmasti tuhat ja sata naistenlehteä aiheesta plus kirjat päälle. Ei sellaista sitten muista, kun olisi oikea hetki.


Jostain sain kirkkaan ajatuksen. Aivan kuin olisin sen ihan itse keksinyt ja kukaan muu ei. Lähde lenkille. Jäljelle jäi vain joka toinen huokaus.

2 kommenttia:

morso kirjoitti...

Ei se lukeminen auta, sitten kun oialtaa itse, niin siitä se lähtee. Kantapään kautta opettelen itsekin asioita. Vaikka vinon pinon opuksia olen lukenut vuosien mittaan, niin viime talvena uintitekniikkakurssina aloitettuanit vasta käytännössä tajusin, että liikunta auttaa. Minä kovapäinen.
- edellisen postauksen koukut on muuten käsittääkseni jonkin sortin taulukoukkuja, mutta kivasti roikkuu avaimetkin niissä. :)

Eicca kirjoitti...

Se on se liikkeelle lähteminen. Niin vaikeaa joka kerta, mutta aina on palatessa parempi mieli.