verantaremonttia

Hei olenko nyt taas täällä! 

Yhtäkkiä tämä tuntuu taas hyvältä tavalta tyhjentää päätä. En oikeastaan edes tiedä paljonko minulla on enää lukijoita, mutta kun tuntuu olevan ajatuksia. 

 Sitähän sanotaan, että asu vuosi ja tutustu taloon. Uutta kotia on asuttu nyt kaksi vuotta, joten tutuiksi on kai tultu. Uskalsimme aloittaa remontin. Parempi kuitenkin aloittaa pienestä ja varmistaa omat voimat.

Lasiverannalla, (kuten yhä pikkuaulassa ja keittiössäkin) oli (kammottava) korkkilaattalattia. Jotakin marmorikuvioitua muovimaton näköistä. Remontti koskee nyt lasiverantaa. Matto irtosi palapalalta ja alta löytyi kaunis ja leveä lankku! Raot tukittiin rimoilla. Näyttää ehkä helpolta, mutta rakovälien paksuudet vaihteli 40 cm:n matkalta. Kova homma, johon minulla ei ollut mitään osuutta.

Seinisssä on sormipaneelia, josta pidämme.  Se sopii taloon ja on kauniin värinen. Oikeastaan remontin alle pääsee nyt vain lattia ja kynnykset. Aiemmin seinien vierillä kulki kiinteä kaapisto, joka hus heivattiin.

Jonkinlaisen taikatempun soisi myös meidän perheen eteiskäyttäytymiselle. Lasiveranta on iso, joten ahtautta ei voida syyttää. Naulakkotilaa on reilusti, myös jokaiselle löytyy oma kori asusteille. Mutta ei. Sama sotku edessä joka päivä. Kiitettävästi itsekin osallistun sotkun luontiin. Taikuri tule jo!