Toisinaan iltaisin, kun uni ei saavu, pohdin kummallisia asioita. Niinkuin vaikka eilen mietein suruissani, että mitä lastenkalusteita nykytuotannosta on jäljellä 30-vuoden kuluttua. Mitä jää perinnöksi niistä ikealaisista ja hellokityistä. Poden myös jonkinlaista lelukriisiä. Seulasta ei tahdo mennä mitään läpi, enkä oikein edes tiedä millä 2-vuotiaat yleensä leikkii.
Tänään kuitenkin onnisti. Kerttu sai nukenvaunut. Oih! kiljaisi äitinsä. 50-luvulta, puuta, kumia ja metallia. 50-vuotiaat vaunut ja hyvin kulkevat.
Legot ovat peräisin omasta lapsuudestani. Kerttu rakentaa hiirenkoloja ja laittaa ukkeleita nukkumaan. En edes tiedä mikä näissä on ikäsuositus, tuskin ainakaan kaksi.
Joskus mainitsinkin lapsemme lukuinnokkuudesta. Se vain kasvaa kokoajan. "Äiti pois, minä lukeen nyt!" Tämä on harrastus jota tuen kaikin keinoin. Luen, kun pyydetään, annan oman rauhan, kun pyydetään (tai käsketään).
Olen pitänyt lelumäärää aika pienenä. Säilön osan ja vaihtelen välillä. Top kolmeen kuuluu aina kuitenkin kirjat, legot ja vesivärit. Muut kiinnostaa joskus hetken. Siis lelut. Asia erikseen on kaikki äidin ja isin järkevät (=tärkeät). Mitä pienempiä, sen kiinnostavampia.
Ja en tiedä, mistä johtuu, mutta itselleni tulee hyvä mieli, kun näen, että lapsi keksii itse lelunsa ja leikkinsä.
6 kommenttia:
Hei! Tavalliset Legot ovat liian pieniä 2-vuotiaalle. Noin pieni voi vetää niiitä henkeen keuhkoihin asti. Duplot on sopivia tuossa iässä, ovat isompia. Legot sitten nykysuosituksen mukaan vasta 5-vuotiaasta, ei ainakaan alle 3-vuotiaalle.
Anna: Tämä legoasia kai jakaa mielipiteitä, niin kuin moni muukin asia lapsiin liittyen. Näin meillä.
Ihanat nukenvaunut! Tuo leluasia on kyllä hankala, lapset kehittyy niin eri tahtiin, jollain riittää motoriikka pikkulegoihin toisilla ei... Meillä on kyllä ihan duploja, mutta toisaalta tyttö saa laitella niitä isompia hamahelmiä alustalle. Legot ja kirjat ovat meillä suosiossa, oma rakkauteni palapeleihin on siirtynyt tytölle. Kaksivuotias kantaa "palaa" pöytään heti ensimmäisenä aamusta, tekee samankin pelin useamman kerran ja hakee taas uuden, 15 ja 20-palaiset sujuvat jo hyvin. =) Tyttö on myös kova auttamaan kun äiti ja isi puuhailee jotain, ja useimmiten saakin kyllä auttaa, sillä tavalla oppii itsekkin tekemään. Piirtäminen on myös lempipuuhaa!
Ihanaa, jos pystyt pitämään leleumäärää kurissa. Ja iloitsen kanssasi siitä, että lapsesi keksivät itse lelunsa ja leikkinsä. Varmasti ruokkii mielikuvitusta paremmin kuin valmiiksi pureskellut ratkaisut.
Tuota kestävyyttä ole itsekin pohtinut, kun ruvetaan tyhjentämään yhden kuolinpesän asuntoa. Siellä on paljon hyviä käsin tehtyjä umpipuisia kalusteita, jotka kestävät varmasti vielä monta sukupolvea eteenpäinkin. Ei tämä ikealainen kalustesulupoli kovin pitkään kestä hyvänä eikä kohene kunnostamallakaan. :(
Mahtavat vaunut! Minä olen myös murehtinut tuota lelujen ja tavaroiden kestävyyttä. Ihanasti olette onnistuneet pitämään lelujen määrän hallinnassa ja tuo lelujen laittaminen välillä säilöön on varmasti hyvä idea - sittenhän ne ovat taas kuin uusia. :D
Hei, sinulle on tunnustus blogissani!
Lähetä kommentti